sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Hemingway (Rio 2014)

Kultaottelu illalla ja vuorossa Yhdysvallat. Arvatkaapa oliko vaikea valita resepti? Oli. Tuntui, että kaikki perusjutut on käytetty, pizzat, purilaiset ja hodarit. Äyriäisiin suhtaudun varauksella, joten Itärannikon hummeri jää automaattisesti kokeilematta, samoin kreolilaisravut. Ei jälkiruokia: apple pie on jo, brownies, eikä keksitkään innosta. Fine dining-tyyppistä amerikkalaista ruokaa ei kyllä ihan heti tule mieleen.

Ajatuksen kehittelyä, ideoiden heittelyä. Aivoriihi vei elokuviin, baarikulttuuriin, Bostoniin, josta kuitenkin jotain kautta löysin Ernest Hemingwayn. En ole hänen teoksiaan lukenut, joten olikin mielenkiintoista lukea miehen elämänkertaa. Sen lisäksi että hän osasi juoda, hän myös osasi syödä. Koska ostereita ei ole saatavilla, ainakaan helposti, saanen esitellä Hemingwayn suosikkihampurilaisen.


Hemingwayn hampurilainen
Neljälle
500 g naudan jauhelihaa
50 g kinkkua (leikkele)
2 rkl kaprista
1 rkl persiljaa
1 1/2 tl salviaa
1/2 dl Cheddaria
2 rkl hapanta omenaa
2 valkosipulin kynttä
1/2 keltasipulia
1/2 porkkana
1 luumutomaatti
3/4 dl valkoviiniä
1 rkl kurkkusalaattia
1 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria
1 kananmuna

Lisäksi: 
hampurilaissämpylöitä
salaattia
tomaattiviipaleita
sipulia
ketsuppia
sinappia
majoneesia

Hienonna leikkelekinkku, kapris, persilja ja salvia. Raasta cheddar-juusto, omena, valkosipulin kynnet, sipuli ja porkkana. Poista tomaatista siemenet ja hienonna. Helpommalla pääsee, jos on valmis tehosekoittimen raastin tai vastaava vekotin, joka pilkkoo ja sekoittaa valmiiksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen ja tee taikinasta neljä noin 170 g pihviä.
Paista lähes kypsäksi, noin 8-10 minuuttia per puoli.
Kokoa hampurilaiset ja nauti.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Chivito (Rio 2014)

Kokeilimme vaihteeksi Uruguayn kansallisvoileipää, chivitoa. Tämä osui mielenkiintoiseen saumaan, sillä teimme tätä ennen hampurilaisia, söimme toisena päivänä tekemämme hampurilaisten jämät ja kolmantena päivänä kävimme lomareissulla ja söimme siellä hampurilaisia. Ei tätä oikein voi viralliseksi hampurilaiseksi sanoa, mutta läheltä liippaa.

Hyvin herkullinen annos silti. Kuvan chivitosta puuttuu paistettu kananmuna; se vaan ei mahtunut ja leuatkin olisivat olleet kovilla. Paistetun kananmunan voi tarvittaessa vaihtaa keitettyyn ja reseptiin lisätä vaikka oliiveja tai kurkkua. Suit yourself. Lihana käytimme naudan lehtipihviä, jotka puoliso käytti grillissä sopivan meheviksi.

 

Chivito
Neljälle
2 punaista paprikaa
tomaattia
pekonia
1-2 sipulia
4 kananmunaa
naudan lehtipihviä
4 sämpylää
palvikinkkua (leikkele, ainakin kaksi siivua/sämpylä)
mozzarellaa
tomaattimajoneesia
salaatinlehtiä

Leikkaa paprikat neljään osaan ja laita leivinpaperin päälle pellille kuori ylöspäin. Paahda paprikoita 200 C asteisessa uunissa, kunnes kuori mustuu. Laita paahtuneet paprikat kulhoon kelmun alle vartiksi. Poista sitten kuori.
Siivuta tomaatti valmiiksi.
Paista pekoni.
Puolita sipulit ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kuullota sipulit öljyssä, älä anna ruskettua.
Paista kananmunat.
Paista/grillaa lehtipihvit.
Kokoa leivät:
Laita sämpylän puolikkaalle täytteet haluamassasi järjestyksessä, kuitenkin niin, että mozzarella tulee päällimmäiseksi. Käytä leivät grillivastuksen alla, jotta juusto sulaa. Laita toinen puolikas sämpylää päälle.

Cha soba (Rio 2014)

Viehätyin soba-nuudeleiden yksinkertaisuudesta jo ennen kuin näin Anthony Bourdainin Japani-jakson. Soba-nuudelit ovat tattarijauhosta tehtyjä nuudeleita ja käsittääkseni yleisimmin ne syödään kylminä. Ohessa kokeilemani todella yksinkertainen resepti. En uskaltautunut tekemään nuudeleita itse, osin myös ajan puutteen takia, vaan käytin etnisestä kaupasta hankittuja cha soba- eli vihreä tee ja tattarinuudeleita. Tyydyn ihastelemaan mestareita työssään, vaikka Youtubesta näin.


Cha soba-nuudelit
Yhdelle
50 g soba-nuudeleita
1 rkl soijakastiketta
1 rkl miriniä
1 tl japanilaista riisiviinietikkaa
seesaminsiemeniä

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Yleensä keittämisessä menee 5-8 minuuttia. Huuhtele nuudelit kylmässä vedessä. Heitä mukaan loput ainekset - ja valmista tuli! 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Carac (Rio 2014)

Millaisia ruokia syödään Sveitsissä? Sveitsinleikettä? Juustofondyyta? En halunnut tehdä mitään saksalaistyyppistä, vaan yritin etsiä jotain sveitsiläistä. Silmiin osui carac, suklainen pikkupiiras, jonka sitten väkersin. Ohje oli sopivasti epämääräinen, joten pientä jännitystä oli ilmassa. Sillä mentiin mitä eteen tuli, eikä tätä olisi genevalaiskahvilaan hyväksytty. Mutta ei se mitään, kotikeittiö oli innoissaan; pienin taimenkin oikein hihkui ja maiskutteli. Juuh, on meinaan makia. Vähän mietitytti, että miksi päälle on pitänyt laittaa sokerikuorrutus ja olisiko suklaan pitänyt näin ollen olla vieläkin tummempaa eli karvaampaa. Totesin, että tätä nautitaan vain ja ainoastaan jonkin terveellisen kanssa; lapsille siis maitoa ja mä voin ottaa vahvaa kahvia tätä tasapainottamaan.

Tein tämän 15 cm:n kertakäyttövuokiin. Piirastaikinasta riitti neljään kappaleeseen, kun tein kaulitsin ohueksi. Suklaatäytettä riitti kuitenkin kolmeen piiraaseen ja sokerikuorrutusta kahteen ja puoleen piiraaseen. Suklaatäytettä en tasoittanut riittävästi ja niinpä täytettä pilkisteli sokerikuorrutuksen alta. Suosittelenkin käyttämään 10 cm:n vuokia tai muffinssipeltiä. Ja tasoittamaan suklaatäytteen!


Tummaa suklaata... mmm...
Carac
Taikina:
2 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl mantelijauhoa
100 g voita
1 dl tomusokeria
1 kananmunan keltuainen
1 rkl kylmää vettä 

Täyte:
200 g tummaa suklaata
4 rkl maitoa
4 rkl voita 

Kuorrutus:
2 1/2 dl tomusokeria
2 rkl kylmää vettä
pari tippaa vihreää elitarvikeväriä 

Koristeluun:
Tummaa suklaata

Taikina:
Hiero yhteen vehnäjauho, mantelijauho ja voi, jotta saat murumaisen taikinan. Sekoita joukkoon tomusokeri. Lisää kananmunan keltuainen, kylmä vesi ja suola. Sekoita taikina tasaiseksi ja muotoile siitä pallo. Anna levätä kelmun alla jääkaapissa pari tuntia.
Laita uuni lämpiämään 175 C asteeseen. Kauli taikina ja laita piirasvuokiin tai muffinssipellille. Paista 15-20 minuuttia, jotta reunat saavat hieman väriä. Anna jäähtyä.
Täyte: 
Paloittele suklaa kattilaan ja lisää maito ja voi. Sulata suklaa keskilämmöllä ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä vartin verran.
Kaada suklaaseosta jäähtyneiden piiraspohjien päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Laita jääkaappiin kahdeksi tunniksi.
Kuorrutus:
Sekoita ainesosat yhteen. Kaada sokerikuorrutusta piiraiden päälle ja anna jähmettyä huoneenlämmössä tunnin verran.
Koristelu: 
Sulata pieni määrä tummaa suklaata ja tee piiraiden päälle keskelle suklaanappi.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Malfatti (Rio 2014)

Nimihän voisi olla suoraan Tolkienin teoksesta - ihan tulee mieleen Voivalvatti. Tällä ruoalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä kyseisen kirjailijan kanssa eikä sienienkään, vaan resepti tulee Italiasta ja tarkoittaa 'huonosti tehtyä' sananmukaisesti. Taikina on niin löysä, että sitä on vaikea muotoilla palloiksi. Malfatti on ikäänkuin raviolin täytettä, jota gnudiksi tai gnocchiksikin kutsutaan. Yksinkertaisimmillaan malfatti voidaan tarjota sulan voin ja parmesanin kanssa, mutta myös tomaattikastikkeessa.

Malfatti

Malfatti
Kuudelle
500 g (pakaste)pinaattia
250 g ricotta-juustoa tai tuorejuustoa
2 kananmunaa
50 g parmesania
suolaa
mustapippuria
muskottipähkinää
2-3 rkl korppujauhetta

Tarjoiluun 
100 g voita ja tuoretta salviaa
parmesania

Jos käytät tuoretta pinaattia: Pese pinaatti ja poista kovat varret. Laita pinaatti paistinpannuun ja lämmitä pannu. Paista pinaattia kunnes se pehmenee ja muuttuu tumman vihreäksi massaksi. Valuta siivilässä ja hienonna.
Jos käytät pakastepinaattia: Sulata pinaatti kattilassa ja anna veden kiehua mahdollisimman vähiin. Valuta pinaatti siivilässä.

Sekoita ricotta ja kananmunat haarukalla. Lisää joukkoon parmesan, suola, pippuri, ripaus muskottipähkinää ja korppujauhe. Lisää viimeiseksi pinaatti ja sekoita hyvin.
Ripottele pöydälle reilusti vehnäjauhoja. Ota ruokalusikalla taikinaa, pudota jauhoihin ja pyörittele saksanpähkinän kokoisiksi palloiksi.

Laita suuri kattilallinen vettä kiehumaan, mausta suolalla. Veden tulisi kiehua juuri ja juuri: nopea poreilu rikkoo pyörykät. Pudota pyöryköitä kiehuvaan veteen, muutama kerrallaan. Keitä 3-5 minuuttia, kunnes pyörykät kohoavat pinnalle. Laita keitetyt pyörykät uunivuokaan ja pidä uunissa lämpimänä. 

Kiehauta kattilassa voi ja salvian lehtiä. Kaada pyöryköiden päälle ja tarjoile kuumana parmesanin kanssa.

Sfereet (Rio 2014)

Mä arvoin pitkään algerialaisten reseptien kanssa. En halunnut toista taatelijälkiruokaa ja lopuksi löysin Claudia Rodenin kirjasta löytämääni reseptiin, beignets de paquet eli Algeriassa sfereet. Itse resepti on yksinkertainen ja maku hyvä, mutta lopputuloksesta en voi olla varma, sillä mitään vertailukohtaa minulla ei ole. Ilmeisesti kuitenkin jonkin sortin paistokkaista on kyse, ei kuitenkaan munkeista tai esimerkiksi rapeista tippaleiväntyyppisistä. Pitäisikö siirapin todella valua valmiista sfereetistä vai pitäisikö sen olla imeytynyt? Siirapissa lilluttaminen on kyllä aika "itämaista," onhan mm. baklavassakin oma siirappinsa, jolla paistos valellaan. Toisaalta, sfereetit voidaan jättää ilman siirappia ja syödä vain sokerin ja kanelin kanssa.

Olen siis aika hämmentynyt ja tällaiseen tarvitsisin kyllä neuvoa tai oikean paistokkaan maistiaiseksi. Kommentteja otetaan vastaan (ja maistiaisia)! Ohessa resepti suoraan kirjasta.

Algerialainen sfereet

Sfereet eli beignets de paquet
4 kananmunaa
ripaus suolaa
1 sitruunan raastettu kuori
6 rkl matzo-jauho/korppujauhetta/2-3 jauhettua voileipäkeksiä

Hunajasiirappi:
175 g sokeria
3 1/2 dl vettä
1 1/4 dl vaaleaa siirappia
1/2 dl hunajaa
1/2 sitruunan mehu

Ensimmäiseksi raasta sitruunankuori talteen kulhoon.
Tee siirappi yhdistämällä kaikki ainekset kattilassa ja anna kiehua kevyesti sillä välin kun teet paistokkaat.

Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa säästetty, raastettu sitruunan kuori, suola ja keltuaiset. Sekoita keltuaisseos varovasti valkuaisvaahtoon. Ripottele tai siivilöi matzo-jauho/korppujauhot joukkoon ja sekoita.
Kuumenna reilusti öljyä paistinpannussa tai uppopaista kattilassa kukkuraisia ruokalusikallisia taikinaa. Valuta talouspaperin päällä ja upota siirappiin vielä kuumina. Anna imeytyä siirapissa n. kymmenen minuuttia. Tarjoile kuumina tai kylminä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Poffertjes (Rio 2014)

Hurraa, Hollanti on välierissä! Tässä siis hollantilainen pannukakkuohje. Poffertjes ovat pieniä tattaripannukakkuja, oikeammin lähes pyöreitä pallosia, jotka valmistetaan erityisessä poffertjes-pannussa. Meille jo melkein siunaantui moinen lainaan, mutta hollantilaiset ystävämmeolivat antaneet pannunsa pois muuton yhteydessä. Tämähän ei haittaa, vaan pannukakut voi tehdä myös lettupannussa. Maku on tavallista maanläheisempi tattarijauhoista johtuen eivätkä poffertjes ole niin makeita kuin suomalaiset letut. Minulle tuli mieleen lähinnä englantilaiset crumpetit ja molemmat syödään voin ja tomusokerin kanssa.

Hollannin herkkuja
Poffertjes
2 1/2 dl maitoa
15 g tuoretta hiivaa
2 tl sokeria
2 1/4 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
2 1/2 dl vettä
1 kananmuna
50 g voita
ripaus suolaa

Sulata voi valmiiksi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Vatkaa sitten mukaan loput ainekset, lopuksi sulatettu voi.
Peitä kulho leivinliinalla ja jätä kohoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä lettupannu ja paista voissa pullukoiksi. Tarjoile tomusokerin ja voin kera.
Jos omistat poffertjes-pannun, voit annostella taikinaa koloihin vaikka tyhjän ketsuppipullon avulla. Taikina vain pulloon ja paistamaan!

Ranskalaiset juustot (Rio 2014)

Väliaika.
Sitruunakeittiö myöntää nöyränä, että kolme maata, Portugal, Peru ja Nigeria jäävät kokkaamatta ja bloggaamatta. Syynä on kesälomareissu, jonne starttaamme huomenna. Menemme sekä tänne että tänne, kun ovat samassa paikassa. Siellä olemme niin kiireisiä, että kokkaaminen keskittyy lähinnä peruspöperöihin ja valmisbuffettiin. Laitan loput postaukset ajastettuna (tulee sekin kokeiltua), jos vaikka netti tökkii tai muuta vastaavaa. Mutta, 29 maata 32:sta, se on aika hyvin, vai mitä?

Tässä tulee yleistä löpinää sekä opetuksen. Kutsuimme ystäviä kylään ja maistelimme juustoja. Olin aiemmin päivällä käynyt kaupassa ja juustolaarin luona vierähtikin pidempi tovi. Halusin siis tehdä Ranska-postauksen, mutta kokemukseni kyseisen maan juustoista eivät ole olleet kovin hyviä. Lähinnä mua on miellyttänyt Brie, mutta esim. Roquefort on ollut liian tymäkkää mun makuuni. Morbierin, tuhkajuusto ei ilahduttanut ollenkaan ja kittijuustoa en halua edes muistella.

Fromages francais

Mutta halusin silti antaa mahdollisuuden, olihan edellämainituista kokemuksista jo aikaa. Brie oli helppo; luotin etten voi mennä harhaan, vaikka ottaisin erilaista Brietä kuin ennen. Brie Cremiere vaikutti hyvältä, olihan siinä "cremiere" joka kuulosti sopivan kermaiselta (cremier, kermakannu).
Halusin myös sinihomejuustoa, vaikka puoliso sanookin jyrkän EIn sille. Valikoin kaikesta huolimatta Roquefortin. Samoin annoin mahdollisuuden tuhkajuustolle, tällä kertaa kyseessä oli Montboissie. Ajattelin, että puolisoakin pitää ilahduttaa ja niinpä mukaan lähti Rambol Cremeux-yrttituorejuusto sekä Gruyere.

Kaikki juustot olivat hyviä. Montboissien tuhkaraita oli miedompi eikä jättänyt pahaa jälkimakua kielelle. Gruyere oli hyvä perusjuustompi juusto. Brie oli kermaista ja ihanaa. Roquefort Papillon oli suolaista eikä hapanta tai karvasta (tai homeista) makua ollut ollenkaan. Rambolin yrttijuustossa kaikki oli tasapainossa, eikä esim. basilika jyrännyt kuten vähän pelkäsin.

Juustojen kanssa oli keksejä, pähkinöitä, hedelmiä sekä kirsikka- ja nektariinihilloa. Etenkin kirsikkahillo oli erinomaista homejuustojen kanssa.

Lähikuvassa juustot
Olen miettinyt, että miksi juustot maistuivat nyt niin erilaiselta kuin edellisillä kerroilla. Olen aina ajatellut, että makuaistia voi kouluttaa. Näin on ainakin joidenkin aineiden kohdalla. Esimerkiksi minä opin juomaan kahvia toistamalla ja minimoimalla kahvin karvaan maun maidolla. Sen lisäksi vanhempani juovat kahvia ja se liittyy sosiaalisiin tilanteisiin, jotka koen mukaviksi. Eli perheen esimerkki ja positiivinen yhteys auttaa. On tutkittu, että supermaistajat, jotka ovat herkempiä makuaistimuksille, ovat seikkailunhaluisempia ruoan suhteen. Itse en ole supermaistaja, mutta tykkään maistella uusia ruokia. Oli siis onni, että päätin ostaa juustoja, joista ennen en pitänyt. Kannatti!

Toinen juttu, jonka tällä kertaa tein eritavalla, oli että otin juustot huoneenlämpöön ajoissa, ainakin puoli tuntia ennen ruokapöytään siirtymistä. Homejuustot ehtivät itkemään, muutkin juustot olivat sopivan lämpöisiä. Lämpötila siis vaikuttaa.

Eli toisin sanoen: ruokaseikkailemaan, kokeilemaan uudestaan ja juustot ajoissa huoneenlämpöön!

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Gaufres de Liege (Rio 2014)

Maistoin belgialaisia vohveleita keväällä, kun Coffee House alkoi niitä myydä. Rapsakoita, makeita... Ne vei kielen heti mennessään. Vieläköhän niitä saa? Eikun hei, niitähän voi tehdä itse!

Kahvilaherkkuja kotona

Gaufres de Liege - belgialaiset vohvelit
12 kpl
6 rkl maitoa
1/2 tl sokeria
2 tl kuivahiivaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl kanelia
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
1 kananmuna
1 kananmunan keltuainen
100 g voita
2 dl raesokeria

Ota voi lämpiämään. Lämmitä maito 42 C asteiseksi.
Sekoita sokeri ja kuivahiiva lämpimään maitoon. Sekoita kulhossa vehäjauho, kaneli, vaniljasokeri ja suola. Lisää jauhoseos maidon joukkoon, lisää myös kananmuna sekä keltuainen. Sekoita/vaivaa taikina tasaiseksi. Taikina on paksua. Peitä kulho ja anna kohota puoli tuntia lämpimässä.
Vaivaa huoneenlämpöinen voi ja raesokeri huolellisesti taikinan joukkoon. Jaa kahteentoista osaan ja pyörittele palloiksi. Litistä hieman.
Kuumenna vohvelirauta keskilämmölle/miedolle. Voitele pannu öljyllä ja aseta keskelle yksi taikinapallo. Paista, kunnes pinta on kultaisen ruskea.

Ripottele valmiin vohvelin päälle tomusokeria ja tarjoile heti.

PS. Taikinan sokeri paloi hienosti lainarautamme reunoihin. Kitchnissä vohveleihin oli käytetty "turbinado" sokeria raesokerin sijasta. Lähinnä sitä saattaisi olla demerara eli ruokokidesokeri; josko se ei aiheuttaisi niin sotkua...

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Changua boyacence (Rio 2014)

Changua-keitto Boyacan tyyliin on aamiaisruoka Kolumbiasta. Minä tein tästä kahden hengen annoksen, jonka nautin puolison kanssa mummolareissun päätteeksi. Valmistui siis nopeasti ja oli hyvää pieneen nälkään viileänä kesäiltana.

Changua Boyacasta
Changua boyacence
Neljälle
1/2 l vettä
1/2 l maitoa
nokare voita
suolaa
mustapippuria
kuminaa
korianterin varsi
valkosipulia
4-6 perunaa

Tarjoiluun:
kevätsipulia
korianteria
mietoa juustoa
paahdettua leipää

Kiehauta kattilassa vesi ja maito. Lisää voi, suola, pippuri, korianterin varsi ja ripaus kuminaa. Hienonna mukaan valkosipulia.
Kuori ja kuutioi perunat ja lisää kattilaan. Anna kiehua 10 minuuttia.
Riko kananmunat varovaisesti liemeen kiehumaan. Kypsennä nelisen minuuttia.

Laita jokaisen lautasen pohjalle silputtua kevätsipulia, korianteria, raastettua tai kuutioitua juustoa sekä liemessä keitetty kananmuna. Lisää lientä ja murenna päälle paahdettua leipää.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Dulce de higos o albaricoques (Rio 2014)

Tässä on jälleen sellaista yksinkertaista ja hyvää ruokaa, jolla hurmata ihmisiä ruokapöydässä.

Dulce de higos tai paremminkin dulce del albaricoques (tulikohan taivutus oikein?) on ecuadorilainen resepti, jossa hedelmiä on keitetty siirapissa. Raskaan aterian päälle tämä onkin kuin piste iin päälle. Resepti oli tosiaan viikunoille (higos), mutta kun tällä hetkellä viikunoita on vaikea saada Suomessa, niin sovelsin reseptiä kauden hedelmään eli aprikoosiin. Tuoreita aprikooseja on jonkin verran saatavissa vielä ja luulisin että myös nektariini tai persikka käy tähän hyvin. Tämä on hyvä resepti, jota aion kokeilla sitten viikunakaudella. Söimme tätä mozzarellan kanssa, kun Kotijuustoa ei ollut saatavissa. Mikä tahansa mieto juusto käy, myös tuorejuusto ja raejuusto.

Sen verran muuttaisin keittoaikoja nimenomaan aprikoosien, nektariinien ja persikoiden kanssa, etten ihan kolmea päivää tekisi, vaan liottaisin korkeintaan yön yli, sitten kiehauttaisin aamulla soodan kanssa ja ennen lounasta laittaisin siirapin kiehumaan. Mainitut hedelmät ovat sen verran höttöisiä ja ohutkuorisia, että luulisin vähemmän aikaa riittävän niille. Pelkäsin nimittäin, että aprikoosit hajoavat hetkellä millä hyvänsä. Viikunoille toki ohjeen mukaan.

Jos nyt joku ihmettelee tuota soodan käyttöä, niin se pehmentää viikunan kuorta entisestään. Mausteeksi heitin yhden kanelitangon, mutta voisin kuvitella käyttäväni vaikka jouluaikaan enemmänkin mausteita hedelmien kanssa.

Dulce de higos.. eikun albaricoques
Dulce de higos
10 kypsää viikunaa
ripaus soodaa
5 dl fariinisokeria
kanelitanko, neilikkaa tms. 
vettä

Tarjoiluun: kotijuustoa, mozzarellaa tms.

Leikkaa viikunoiden huippuun ristileikkaus. Laita viikunat kulhoon, kaada päälle vettä jotta ne peittyvät ja anna liota vuorokauden verran.
Huuhtele viikunat ja laita kattilaan. Peitä vedellä ja lisää ripaus soodaa. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä vartin verran tai kunnes viikunat pehmenevät hieman. Ota kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä liemessään.
Valuta kaikki vesi viikunoista. Laita sokeri ja mausteet paistinpannuun ja lisää 5 dl vettä. Kiehauta ja anna poreilla keskilämmöllä kunnes sokeri on liuennut. Lisää sitten viikunat siirappiin ja keittele kunnes siirappi paksunee. Sekoita silloin tällöin.
Tarjoile lämpimänä tai kylmänä juuston kanssa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Chilaquiles (Rio 2014)

Oi, tämäpä mukava löytö! Chilaquiles on lähinnä meksikolainen ruoka, mutta tunnetaan myös muualla Latinalaisessa Amerikassa. Se mainittiin myös hondurasilaisen keittiön yhteydessä, joten tämä saa edustaa pelikeittiössä Hondurasia.

Reseptissä on jälleen hyödynnetty kuivahtaneen leivän jämiä. Leipä tosin tässä yhteydessä tarkoittaa tortillalettuja, jotka paistetaan rapeiksi tai käytetään kananmunassa ja paistetaan sitten. Kukin tyylillään, minä kuivahdutin tortillat uunissa. Myös valmiit tortillasipsit ovat hyvä vaihtoehto.
Kana oli kaupan valmiiksipaistama, mutta salsakastikkeen tein itse. Resepti oli hyvä, sillä siitä löytyi tulisuutta, makeutta, suolaisuutta, hapanta. Kaikki tarvittava siis. Chilaquiles-reseptin voi tehdä vaikka chorizosta tai yhdistää siihen paistetun kananmunan; sitä mitä kaapista löytyy.

Hondurasista chilaquiles

Chilaquiles 
Salsakastike:
1 tlk ananasrenkaita + tölkin mehua
1/2 sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 prk tomaattimurskaa
suolaa
sokeria
chilihiutaleita
oreganoa
(1 dl vettä)

1 pkt tortillalettuja/-sipsejä
paistettua kanaa
1 prk creme fraichea
feta-juustoa
avocadoa
punasipulia

Laita salsakastike tulemaan. Aja ananas, sipuli ja valkosipuli hienoksi sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa ananasmehua. Yhdistä ananas ja tomaattimurska kattilassa ja kiehauta. Lisää mausteet ja kiehuttele keskilämmöllä. Lisää tarvittaessa vettä.

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Leikkaa tortillaletut kuuteen viipaleeseen. Laita pellille leivinpaperin päälle ja paahda uunissa, kunnes tortillapalat ovat saaneet ruskeaa väriä ja kuivahtaneet.

Tällä välin kuutioi avocado, hienonna punasipuli, paloittele kana sopiviksi suupaloiksi.
Kokoa annos: laita lautasen pohjalle tortillasiivuja ja lapa päälle salsakastiketta, kanaa, avocadoa, punasipulia, creme fraichea ja fetajuustoa. Tortillasiivut saavat imeä itseensä salsakastiketta, jotta pehmenevät.

torstai 3. heinäkuuta 2014

Burek sa sirom (Rio 2014)

Burek, börek, burekas, bouréki, piroski, chiburekki... Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja pikkupiiraset löytyvät monen maan keittiöstä. Otsikon burek sa sirom on kroatiaa ja tarkoittaa yksinkertaisesti burek juustolla. Muistan, että äitikin teki näitä, pasteijoita, illanistujaisiin ja täytteenä oli lähinnä metsäsieniä ja/tai jauhelihaa sekä riisiä. Hyviä olivat jo silloin!

Pasteijoita on monenmuotoisia. Niitä voi saada neliöinä, rullattuina sikareina, pitkinä pötköinä, pieninä ruusukkeina, spiraalina... Balkanilla burekit tehdään oikean piiraan muotoon eli pyöreään paistovuokaan. Minä tein niinkuin muistin äitini tekevän eli kolmioiksi. Resepti ei ollut äidin, vaan otin burekas-reseptin Ottolenghin Jerusalem-kirjasta. Täytettä jäi arvioni mukaan lähes puolet, joten en sitten uskaltanut laittaa tarpeeksi täytettä. Loput täytteestä käytän huomenna - ihan suomalaisen jauhelihakeiton kanssa.

Hieman harmittaa, ettei Kroatiaa enää pelikentillä nähdä. Pelasivat hyvin, muttei tarpeeksi. Seuraavalla kerralla sitten!


Burek sa sirom
15 kpl
500 g voitaikinalevyjä (pakaste)
120 g raejuustoa
120 g tuorejuustoa
180 g fetajuustoa

voiteluun 1 kananmuna
siemenet:
1 rkl ryytineidon (black onion seeds, nigella sativa) siemeniä
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl kuminaa

Sulata voitaikina huoneenlämmössä puolisen tuntia. Sekoita juustot keskenään ja tee niistä tahna. Riko kananmunan rakenne voitelua varten, kaada lautaselle. Sekoita siemenet ja laita ne toiselle lautaselle.

Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen. Kauli voitaikinalevyt niin että saat jokaisesta levystä kolme neliötä. Laita jokaisen neliön keskelle juustotäytettä. Voitele kaksi sivua kananmunalla ja käännä voitelemattomat reunat päälle, jotta saat kolmionmuotoisen pasteijan. Nipistä reunat yhteen haarukalla.
Kasta lyhyet sivut ensin kananmunaan, sitten siemeniin. Paista 15-20 min, kunnes pasteijat saavat väriä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Japchae (Rio 2014)

Nyt mennään Koreaa kohti. Japchae on nuudeliruoka, johon käytetään korealaisia dangmeon-nuudeleita. Dangmeonit ovat siitä erikoisia, että ne tehdään bataatista eikä esimerkiksi vehnästä tai riisistä, kuten yleisimmät nuudelit. Tästä johtuu, etten löytänyt näitä nuudeleita paikallismarketista, vaan piti käydä etnisessä putiikissa.


Alkuperäinen resepti peräänkuulutti mung-pavun ituja, mutten halunnut mitään purkkikamaa vaan tuoretta meininkiä. Onneksi silmiin sattui (siellä paikallismarketissa) rasiallinen itämaan versoja. Rasiassa oli paksoita, japanin sinappia eli mizunaa sekä sangoa, joka on ilmeisesti joku retiisin sukulainen ja terveellinen.
Dangmeon ja viheriät
Nuudelisalaatti oli oikein hauska! Nuudelit olivat paksuhkoja, hieman paksumpia kuin tavalliset pikanuudelit ja tuntuivat suussa, miten sanoisin, liukkailta. Kokeilkaa jos saatte ko. nuudeleita käsiinne! Nopea ja hyvä ruoka.

Japchae-salaatti

Japchae
4 henkilölle
150 g japchae-nuudeleita (dangmeon, sweet potato noodles)
rasia tuoretta pinaattia (70 g)
muuta vihreää esim. kiinankaalia
1/2 sipulia
1 oranssi paprika
1 valkosipulin kynsi
1 tl ruokaöljyä

Salaatinkastike:
3 rkl soijakastiketta
2 tl öljyä
1/2-1 rkl chilihiutaleita
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sokeria
1 rkl (paahdettuja) seesaminsiemeniä
ripaus mustapippuria
tujaus seesamiöljyä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Suikaloi paprika ohuiksi siivuiksi.
Yhdistä salaatinkastikkeen ainekset.
Varaa isoon kulhoon kylmää vettä.
Laita nuudelit kiehumaan paketin ohjeen mukaan (n. 10 minuuttia) ja toisessa kattilassa kiehauta vettä. Kun vesi kiehuu, kasta pinaatti ja muut vihreät kuumaan veteen viideksi sekunniksi. Huuhtele heti kylmässä vedessä ja puristele vedet pois.
Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista sipulit ja paprika vain pari minuuttia jotta rapeus säilyy. Ota pannu pois liedeltä. Huuhtele kypsät nuudelit.
Sekoita yhteen huolellisesti nuudelit, paistetut kasvikset ja vihreät sekä salaatinkastike.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Seledka pod shuboi (Rio 2014)

Venäjältä tulee uusien pottujen kaveri. Tämä resepti yllätti minut kunnolla. Alunperin ajattelin, että tämä on juuri sopivaa helleruokaa. Juuri niin, helteitähän tässä on ollutkin pohjoistuulen puhaltaessa. En edes muista, milloin lapset kirmasivat uimaan. Eilenkin pidettiin villatakit ja paksut paidat päällä ja nyt kirjoitan tätä villasukat jalassa. Brrrh! Sitten ajattelin, että mitä minä rosollia teen? Ei tämä kuitenkaan rosolli ole, tuleehan tähän keitettyjä kananmunia ja ranskankermaa, muttei omenaa. Seledka pod shuboi tarkoittaa silliä turkin tai takin alla ja viittaa salaattiin, jossa sillin päälle ladotaan kerroksittain ainesosia.

Ja sitten varoituksen sana. Ohjeessa käytetään punajuurta: äläkää, siis ÄLÄKÄÄ oikaisko ja ostako valmispunajuuria purkissa, tölkissä tai siitä pinkinläikikkäästä tynnyristä kaupassa. Ostakaa ihan oikeita, keittämättömiä punajuuria kuorineen. On meinaa ihan eri asia kuin ne etikkaiset; etikka pilaa tässä maun. Punajuuret ovat makeita ja ihania. Muutenkin koko annos on ihana. Anteeksi, käytänkö liikaa sanaa ihana? Onhan tämä pinkihkö ruoka ja maku on, noh, ihana.

Käytin islantilaista rasvasilliä, sillä en erityisemmin välitä matjessillin mausteista - vaikka "kyllä sitäkin syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa" sanovat virtolaiset. Tein tämän kauniisti lasimaljaan, mutta monessa ohjeessa shuba tehdään kulhoon tai rengasvuokaan, joka sitten kumotaan tarjoiluastiaan kauniisti.

Minä söin tätä perunoiden kanssa, mutta totesin, että voisin syödä ihan pelkiltään, sillä sillisalaatissa on perunaa ja kananmunaa, joka tekee annoksesta ruokaisan. Ihana löytö!

Sillisalaatti venäläisittäin

Seledka pod shuboi - venäläinen silli
Pieni annos. Tuplaa, jos teet 6-8 hlölle
1-2 punajuurta
2 perunaa
2 porkkanaa
2 kananmunaa
1-2 punasipulia
2 sillifileetä
1-2 prk ranskankermaa
mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen, tunnin verran, kypsiksi. Jäähdytä hieman ja kuori. Kuoren pitäisi liukua helposti irti. Kuutioi pieniksi kuutioiksi.
Keitä perunat ja porkkanat. Kuori ja kuutioi.
Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä kylmässä vedessä. Kuori ja kuutioi.
Silppua sipuli. Tee sillistä hakkelusta.

Laita kulhon pohjalle perunakuutiot, sen jälkeen kerroksittain seuraavasti: 1/3 ranskankermasta, puolet punajuurista, porkkanat, sipulisilppu, silli, 1/3 ranskankermasta, kananmunahakkelus ja mausta mustapippurilla. Laita lopuksi loput punajuurista ja loppu ranskankerma. Painele tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa muutaman tunnin (ei välttämätön, mutta parantaa makua).