sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tartare de boeuf (Euro 2016)

Tiukat puolivälierät menossa. Huikeita otteluja. On vaikea pysyä hiljaa telkun ääressä kun muut nukkuvat. Ja on vaikea kirjoittaa blogia samaan aikaan.

Ranskalaisia ruokia miettiessäni kävin läpi ranskalaisvivahteiset reseptini. Ruoat jakaantuivat kätevästi kolmeen eri ryhmään: niihin, jotka ovat ikäänkuin arkiruokaa eli juuri sellaisia joita lapsetkin söisivät; niihin, jotka ovat makeita ja herkkuosastoa; sekä niihin, joita ei kyllä ihan heti tulisi mieleen kokeilla, mutta vähän kuin kuitenkin tekee mieli. Kun on niin utelias. Jotkut voisivat kutsua niitä vaikka keittiöpeikoiksi.

Tartarpihvi kuuluu viimeiseen ryhmään. Kuka nyt raakaa lihaa söisi - ja vielä raa'an keltuaisen kanssa? Minulla ei kyllä ole ollut ennakkoluuloja tartarista. Sehän on naudanlihaa ja syön joka tapauksessa pihvini enemmän mediumina kuin täysin kypsänä. Mielestäni siinä on silloin parempi maku.

Tartarpihvi oli helppo tehdä. Käytin lihana naudan sisäpaistia, sillä HooKoo sitä suositteli. Nyt googletellessani huomasin, että myös ulko- tai kulmapaisti käy. Niin tai näin, pääasia että liha on tuoretta, jolloin maku on raikas eikä hapan.

Tekniikassa on kahta koulukuntaa. Toiset viipaloivat ja kuutioivat lihan, jolloin rakenne on karkeampi, toiset raaputtavat lihan veitsellä oikein hienoksi. Tein kuten Teemu Laurell ja raaputin omani. Tulos oli todella sileää. Ainoa missä täytyy olla tarkka on maustaminen ja nimenomaan huolellinen sekoittaminen, jotta mausteet leviävät tasaisesti.

Muotoilin massan muotin avulla kauniiksi ja lisäsin päälle keltuaisen. Kaapissa oli jäljellä maustekurkkua joten kuutioin sen, sekä lähespuolikkaan punasipulin. Otin mukaan myös pari ruokalusikallista kapriksia. Paahdoin leipää kaveriksi mutta jätin majoneesin pois, mielestäni tässä oli jo tarpeeksi omaan annokseen.

Maku oli hyvä. Liha on, no, lihaa ja lisukkeet tekivät annoksesta tasapainoisen. Suolakurkku ja kaprikset toivat happamuutta ja suolaisuutta, pippuri ja tabasco lämmintä tulisuutta, keltuainen kermaista umamia. Tartarpihvistä ei tullut ehdotonta suosikkiani, mutta pidin siitä kovasti ja haluaisin syödä sitä ravintolassa joku päivä, ihan vertailunkin vuoksi. Ehdottomasti se on kokeilemisen arvoinen!


Tartare de boeuf eli tartarpihvi
Yhdelle
150-200 g naudan lihaa, sisä-, ulko- tai kulmapaistia
1 rkl Worchestershire-kastiketta
4 tippaa tabascoa tai maun mukaan
suolaa ja mustapippuria
1/2 punasipuli
1/2 suolakurkku
2 rkl kapriksia
1 kananmunan keltuainen

Ota terävä kokkiveitsi ja raaputa liha tai vaihtoehtoisesti leikkaa liha ensin ohuiksi suikaleiksi ja siitä kuutioiksi. Sekoita lihan joukkoon Worchestershire-kastike, tabasco ja mausta reilusti suolalla ja mustapippurilla. Anna tekeentyä jääkaapissa sillä aikaa kun hienonnat punasipulin ja suolakurkun.

Kokoa annos. Muotoile tartarlihasta kaunis keko ja paina keskelle kevyesti syvennys. Laita siihen raaka kananmunan keltuainen. Kokoa hienonnetut höysteet ympärille. Tarjoa paahdetun leivän kera.


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Merveilleux (Euro 2016)

Järkytimme taannoin naapureita kertomalla, että iltapalalla saa marenkiherkkua. Ei ihan tavanomaista, mutta meidän perheessä tällaista vain sattuu silloin tällöin.

Paloise-kastikkeesta jäi siis paljon valkuaisia, ja alunperinkin olin katsonut, että tätä pitää kokeilla sopivan ajan tullen. Merveilleux, loistava, upea. Eikö olekin mainio nimi leivokselle? Olen siinä käsityksessä, että marenkinen merveilleux on todellakin enemmän konditorialeivos kuin kakku. Ohjeessa kuitenkin kehotettiin tekemään kaksi marenkilevyä josta kootaan kakku, mutta päädyin tekemään useampia pikkumarenkeja ja kokosin niistä pikkuleivoksia. Näin jälkeenpäin täytyy kyllä sanoa, että yhden kakun tekeminen on helpompaa. Ja jälleen kerran, tykkään tehdä tällaisia marenkijuttuja, sillä näiden kanssa ei ole niin väliä, jos marenki hajoaa tai kaikki ovat vähän erinäköisiä toistensa kanssa: nämä verhotaan kermavaahtoon. Armollista kokille!

Suklaakastikkeesta tuli laihaa, kun en noudattanut ohjetta suklaan määrän kanssa. Pihi minä! Ohjeessa oikeat määrät.

Mitä voin sanoa? Tämä oli ihanaa!

Nammm...

Merveilleux
6 kananmunan valkuaista
1/4 tl valkoviinietikkaa
2 dl tomusokeria
5 dl kuohu- tai vispikermaa
1 dl sokeria
(1 rkl rommia)
200 g suklaata

Paksu, lämmin suklaakastike
170 g tummaa suklaata
2 1/2 dl ruoka- tai kuohukermaa

Piirrä leivinpaperille kolme 18 cm ympyrää, tai monta 6-7 cm ympyrää. Saatat tarvita kaksi leivinpaperia ja uunipeltiä, jolloin kiertoilmauuni on suositeltava.
Laita uuni lämpiämään 135 C asteeseen (kiertoilma 110 C).
Vatkaa valkuaiset ja valkoviinietikka vaahdoksi ja lisää sitten sokeri kolmessa osassa. Vatkaa hyvin sekaisin. Lapa marenki pursotinpussiin, jossa on pyöreä 12 mm tylla, tai sitä luokkaa. Pursota ympyrät täyteen marenkia aloittaen ulkoreunalta edeten keskustaan. Ajatuksena on tehdä marenkipohjia.

Paista uunissa ensin puoli tuntia. Vähennä sitten uunin lämpötila 110 C asteeseen (kiertoilma 90 C asteeseen) ja jatka paistamista kaksi tuntia pitäen uuninluukkua aivan hitusen raollaan esim puulastan avulla. Marengit ovat valmiita kun ne ovat väriltään vaalean beigejä ja pinta on rapsakka mutta sisältö on pehmeän sitkeä.

Anna marenkien jäähtyä pellillä.

Koristelua varten vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa sokeri (sekä rommi).
Raasta suklaa hienoksi.

Laita lautaselle ensin pieni määrä kermavaahtoa, jotta marenki pysyy paikoillaan ja aseta päälle ensimmäinen marenki. Ripottele päälle raastettua suklaata ja kermavaahtoa. Aseta päälle toinen marenkikiekko. Toista suklaan ja kermavaahdon kanssa. Jos teet pieniä marenkeja, kaksi kerrosta riittää. Jos taas isomman, laita viimeinen marenkikiekko päälle sekä suklaata ja kermavaahtoa. Sivele sivut kermavaahdolla ja koristele kauttaaltaan suklaalla. Tarjoa suklaakastikkeen kera.

Paksu, lämmin suklaakastike
Suklaakastiketta varten rouhi suklaa pieniksi paloiksi. Kuumenna kerma kiehumispisteeseen ja kaada suklaan päälle. Anna sulaa pari minuuttia ja vatkaa sitten kastike sileäksi. Tarjoa heti tai pidä lämpimänä tarjoiluhetkeen saakka.


perjantai 1. heinäkuuta 2016

Lammasta paloise (Euro 2016)

Miten ihmiset päätyvät ostamaan keittokirjan? Mikä herättää mielenkiinnon? Kuinka moni ostaa kirjan sillä perusteella että vaikka Nigella sitä suosittelee? Tai moni seuraa, sanotaan nyt vaikka Anthony Bourdainin televisiosarjaa, rupeaa miettimään ovatko sarjan vieraat kirjoittaneet kirjoja, tutkivat asiaa ja päätyvät kurkkimaan keittokirjan sivuja ensin Amazonin kautta ja sitten päätyvät tilaamaan sen oman kirjakaupan kautta kirjahyllyyn? Mulle käy aina silloin tällöin näin.

Frederic Morinin ja David McMillanin Joe Beef-kirja on hankittu nimenomaan Bourdainin ohjelman innoittamana, enkä ole katunut. Sieltä on mm. oheinen paloise-resepti. Paloise on muunnos bearnaisekastikkeesta ja siinä käytetään minttua rakuunan sijasta. Kastike käy hyvin lihan kanssa. Lihana voi olla mitä vain, mutta kirjassa oli annettu esimerkki lammasmakkaroista, joita ei tehdä suoleen vaan massa paistetaan grillissä tai uunissa. Ajatelkaa mielummin lihapullia kuin makkaran tekemistä.

Kastikkeessa oioin hieman, mikä oli aika riskaabelia. En nimittäin käyttänyt vesihaudetta, vaan vatkasin kastiketta ihan kattilassa liedellä. Homma pysyi kasassa ja kastikkeen rakenteesta tuli hyvä. Maku oli aika kirpakka, vähän liiankin, sillä kastikepohja tehtiin kokonaan valkoviinietikkaan. Tätä voisi kyllä laimentaa hieman korvaamalla osan valkoviinillä tai vaalealla lihaliemellä. Muuten olen sitä mieltä että etikkaa tarvitsee olla kastikkeessa ihan maun takia. Ainakin lampaanliha tuntui tykkäävän etikkaisuudesta, tai niin minun makuaistini sanoi.

Söimme lammaspullia ja kastiketta edellispäivän keitettyjen pottujen kanssa, jotka olin käyttänyt uunissa lihapullien kanssa, kätevää.

Jäljelle jääneistä valkuaisista voi tehdä vaikka marenkia.

Lammasmakkaraa... eikun lihapullat.
Lammasta paloise

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
300 g lampaan/karitsan jauhelihaa
400 g porsaan jauhelihaa
1 1/2 tl suolaa
1 tl fenkolin siemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 tl Sriracha-kastiketta tai Tabascoa muutama tujautus
1 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl kylmää vettä

Paloise-kastike
1/2 keltasipuli
1 dl valkoviinietikkaa
2 rkl kuivattua minttua
2 rkl kokonaisia maustepippureita
6 keltuaista
200 g voita
suolaa ja mustapippuria
tuoretta minttua

Lammasmakkarat tai ennemminkin -lihapullat
Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset yhteen ja muotoile pitkulaisiksi lihapulliksi. Paista uunissa 20 minuuttia.

Paloise-kastike
Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi. Sulata voi.
Laita sipuli, etikka, kuivattu minttu ja maustepippurit kattilaan ja kiehuta kovalla lämmöllä silloin tälloin sekoittaen, kunnes jäljellä on puolet. Ota liedeltä ja siivilöi. Ota liemi talteen ja heitä kiinteä massa biojätteeseen.
Vatkaa keltuaiset ja liemi yhteen kattilassa. Lämmitä keskilämmöllä ja vatkaa koko ajan. Kun kastike tuntuu lämpiävän ja hiukan ehkä sakenevankin liruttele sulatettu voi joukkoon koko ajan vatkaten. Kastikkeen tulisi saota. Ota pois liedeltä, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua kastikkeeseen tuoretta minttua. Tarjoa heti tai ainakin aika pian, ettei kastike kehitä kuorta tai hyydy.

Kastikekin pääsi kuvaan


torstai 16. kesäkuuta 2016

Tartare de saumon (Euro 2016)

Tätä kirjoitettaessa Pohjois-Irlanti on juuri voittanut Ukrainan ja iltapäivällä Englanti ja Wales pelasivat herkullisen ja historiallisen pelin. Todellista herkkua!
Saimme eiliselle päivälliskutsun ja päätin viedä tervehdyksenä tartare de saumon, eli graavilohta höysteineen. Tässä ei ole mitään erityisiä kikkailuja. Ajatuksena on yhdistää lohta, kananmunaa ja sipulia, perusjuttuja siis, vähän hienommin.

Laitoin kaikki ainekset yhdelle lautaselle lähinnä logistiikan takia, mutta alkuperäisen reseptin mukaan ainekset jaetaan neljälle lautaselle. Vaikka resepti on vain neljälle henkilölle, riitti tästä annoksesta seitsemälle aikuiselle ja kolmelle pienisyömäiselle lapselle kun ruokapöytä notkui muutenkin. Resepti on mukaelma Thomas Kellerin Bouchon-kirjasta.


Tartare de saumon
4:lle alkupalana
4 kananmunaa
300 g graavilohta
1/2 - 1 punasipulia
muutama oksa ruohosipulia
2-4 rkl pieniä kapriksia
suolaa, sitruunamehua
ranskankermaa

Keitä kananmunat koviksi: Laita kananmunat kylmään veteen kattilaan ja laita kiehumaan. Kun vesi kiehuu, keitä munia minuutin verran. Ota pois liedeltä ja anna munien olla kuumassa vedessä kymmenen minuuttia. Sen jälkeen huuhtele kylmällä vedellä ja anna jäähtyä.
Tällä välin silppua graavilohi hyvin hienoksi.
Leikkaa punasipuli pieniksi kuutioiksi. Raasta tai silppua myös kananmunat hienoksi.

Laita graavilohi pyöreäksi keoksi isolle tarjoilulautaselle. Ripottele kananmunat ja sipulisilppu ympärille. Lisää kaprikset ja hienonna päälle ruohosipulia. Mausta suolalla (lohi ei tarvitse ylimääräistä suolaa) ja sitruunamehulla. Tarjoa ranskankerman kanssa.

Alkuperäinen tarjoilutapa Bouchon-kirjassa

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Latva-artisokka (Euro 2016)

Kauppareissulta löytyi latva-artisokkia. Yksi pääsi kotiin saakka, sillä mielessä on ollut kokeilla tätäkin kasvista. Ensisijaisesti artisokasta tulee mieleen sen valmistamisen vaikeus; kuinka veitsellä kihnutetaan sydän esiin ja se on sitten se herkku. Muistelen törmänneeni myös toisenlaiseen kokkaamiseen, jossa nautitaan myös artisokan lehdet dippaamalla ne voi-mausteseokseen. Vähän kuin italialaisten bagna cauda.


Koska nyt ei irronnut mehuja väkerryshommiin, leikkelin hieman artisokan lehtien päitä (ne terävät osat pois) ja keitin trimmattua kukintoa suolatussa vedessä noin puoli tuntia, eli sen verran pehmeiksi että lehti lähtee irti helposti.

Sekoitin pehmeään voihin hivenen raastettua valkosipulia ja dippasin lehtiä siihen. Myös bagna cauda (valkosipulia, öljyä, voita, anjovista eli sardellia) tai Vatsasekaisin Kilinkolin-blogin resepti toimii hyvin. Lopun artisokasta, eli osan lehdistä ja sydämen, jätin huomiselle. Siitä saa hyvän lounaspalasen perunasalaatin ja kananmunan kera. Lehdistä kannattaa syödä, tai oikeammin hampailla kevyesti riiviä se lähinnä varressa kiinni oleva, vaalea osa, sillä muu lehti on sitkeää. Artisokan sydämen päältä pitää ensin rapsutella karva tai parta pois, ennen kuin pääsee käsiksi itse herkkupalaan.

Eli ei niin vaikeaa sittenkään. Ja hyvää: suosittelen kokeilemaan. Kaupan tölkkiartisokat häviävät mennen tullen.


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Navarin (Euro 2016)

Vihdoin koitti jälleen sellainen kesä, että jalkapalloa pelataan oikein urakalla. Euroopan mestaruuskisoja olen odottanut jo hyvän aikaa ja merkkasin tulevat päivämäärät ajoissa kalenteriin. Näihin kisoihin panostan kokkaamalla jotain ranskalaista. Samanmoista suunnitelmallisuutta mitä nähtiin Rio 2014 kisojen aikaan, ei valitettavasti ole tällä kertaa, sillä kevään olen totutellut pitkästä aikaa työelämään ja kaikki liikenevä vapaa-aika menee perusarkihommiin ja perhe on tietty korkeimmalla prioriteetilla. Harrastaminen on lähinnä ollut keittokirjojen vilkuilua.

Sen verran sain harrastettua, kiitos miniloman, että tein lammaspataa, josta Julia Child on todennut että se on ihanaa. Voiko parempaa suositusta olla?
Suurin vaiva on alkuvalmistelut: lihan paistaminen muutamassa erässä. Siitä kun pääsee uunissahaudutusvaiheeseen, homma on helppo. Käytännössä kyseessä on ranskalaistyyppinen karjalanpaisti, mutta vain lampaasta tehtynä, ja mihin voi myös lykätä potut, porkkanat ja muut kasvikset mitä nyt mieleen juolahtaa, ja samalla säästää lisukkeiden tekemisvaivan. Nimi navarin viitannee nauriisiin, navets ranskaksi.

Ja kyllä, se oli todellakin ihanaa - todella maukasta ja mureaa lammasruokaa!

Euro 2016 ensimmäiset pelit ovat olleet hyvin kiinnostavia. Ei ollut läpihuutojuttu että Ranska voitti Romanian, vaan nähtiin kunnon peliä heti ensimmäisestä pelistä lähtien. Sama meininki oli Wales-Slovakia pelissä. Niin sitä pitää! Edelleen kannatan Englantia, mutta seurannassa ovat myös Wales, Ranska, Saksa ja Kroatia.

Keväinen lammaspata, navarin

Navarin
kuudelle
1,3 kg luuton lampaan tai karitsan paisti, tai jotain muuta halvempaa lampaanlihaa
öljyä paistamiseen
1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
3 rkl vehnäjauhoja
7 dl lihalientä (1 liemikuutio riittää)
3 rkl ketsuppia
2 valkosipulia
6-8 perunaa
3-6 porkkanaa
3-6 naurista riippuen koosta
200 g pakasteherneitä

Leikkaa liha kuutioiksi. Ruskista lihat pannulla muutamassa erässä ja siirrä uunivuokaan. Huuhtele paistinpannu pienellä määrällä vettä jokaisen paistoerän jälkeen ja kaada liemi uunivuokaan. Laita uuni lämpiämään 225 C asteeseen. Ripottele lihojen päälle sokeri ja laita uuniin viideksi minuutiksi. Ripottele sitten lihojen päälle suola ja vehnäjauhot. Kaada päälle kuuma lihaliemi ja ketsuppi. Sekoita ja laita vuoka uuniin alatasolle. Vähennä uunin lämpötila 175 C asteeseen ja anna hautua tunnin verran.

Tällä välin kuori valkosipulit ja litistä niitä veitsellä. Kuori perunat, porkkanat ja nauriit ja pilko pienemmiksi. Lisää kasvikset lihan joukkoon ja anna hautua vielä toinen tunti.

Sulata pakasteherneet ja lisää herneet pataan juuri ennen tarjoamista.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Etelän jäätee

Mietiskelin joskus aikanaan, että millaista mahtaa olla oikea jäätee. Ei sellainen kuin kaupassa myytävät monikansalliset tuotteet, ei edes vähän erikoisemmat, ylellisenoloiset jääteet. Oheisen reseptin löysin Martha Hall Foosen keittokirjasta ja totesin, että tämä on nyt se ainoa oikea. Ei mitään ylimääräisiä makuja, vaan mustaa, makeaa, virkistävää teetä.

Ja niinhän siitä tuli: erinomaista, hentoinen teenmaku taustalla, ei liian makeaa.

Tässä resepti seuraavaa helleaaltoa varten.

Tähän vielä kiikkustuoli ja veranta

Etelän jäätee
6 rkl mustaa teetä, mietoa/keskivahvaa (käytin Nordqvistin Ceylon FOPia)
1,7 dl sokeria
2 sitruunaa
pari mintun oksaa
jääpaloja

Jaa tee kolmeen haudutuspussiin tai suoraan isoon kulhoon. Lisää 2,8 litraa kylmää vettä ja anna hautua puoli tuntia.
Tällä välin yhdistä kattilassa 2,5 dl vettä ja sokeri. Kiehuttele ja hämmennä silloin tällöin kunnes sokeri liukenee.
Poista haudutuspussit kylmästä vedestä tai siivilöi teenpurut pois. Lisää kylmään teehen sokeriliemi. Käytä 1-1 1/2 sitruunan mehu teehen ja loput sitruunasta ohueksi viipaloituna koristeeksi. Tarjoile mintun ja jäiden kera.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Oeufs en cocotte - hyydytetyt munat

Juu huomenta vaan ja hyvää uutta vuotta 2016! Olkoon päivä mikä tahansa, meidän pienet lapset takaavat sen että vanhemmat ovat nousseet aamuseitsemään mennessä. Tässä hieman nopeaa luksusta uneliaisiin aamuihin ja tällä on hyvä aloittaa uusi vuosikin.

Oeufs en cocotte eli munat vuoissa on periranskalainen resepti, josta muistan lukeneeni Julia Childin nimeen liitettynä. Tein yksinkertaisen version, mutta reseptiä voi hioa runsaammaksi. Annosvuokaan voi pohjalle lykätä rapeaksi paistettua pekonia, haudutettua pinaattia, punasipulia, tomaattikastiketta tai vaikkapa sienimuhennosta. Tai mitä nyt sattuu kaapista löytymään.


Oeufs en cocotte - hyydytetyt munat
kahdelle
2 kananmunaa
voita
hiukan kuohu- tai ruokakermaa
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpiämään 190 C asteeseen. Kiehauta vettä vedenkeittimessä. Voitele kaksi annosvuokaa voilla.

Riko vuokiin kananmunat. Lisää pari, kolme ruokalusikallista kermaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita vuoat uunipellille tai isompaan vuokaan ja kaada kiehunut vesi isoon vuokaan. Näin saat vesihauteen annosvuoille. Laita uunin keskitasolle ja paista 12-15 minuuttia jos haluat löysän keltuaisen, 15-18 minuuttia kevyesti hyytyneelle keltuaiselle ja 20 minuuttia täysin hyytyneelle keltuaiselle. Meidän uunin asetuksilla 15 minuuttia tuotti hyytyneen keltuaisen eli minulle liikaa, joten kokeilemalla onnistuu.

Tarjoile heti paahdetun leivän kera.